Tyylistä ja työtavoista

Keskeisimpiä asioita taiteen tekemisessäni on vapaus. On hienoa voida tehdä jotain, mitä ei halua ankeasti luokitella tai kahlita, kuten niin monessa muussa asiassa. Rajoittajana on oikeastaan vain oma taito. Usein maalausta tehdessä tuo ihastuttava vapaus kuitenkin karkaa täysin ja päätään nostaa kauhunsekainen epäonnistumisen ennakointi. Moni taiteilija tunnistaakin tämän äärimmäisen epätoivon hetken, tai ehkä oikeammin vaiheen. Se voi olla pitkäkin ja sen aikana usein ratkaistaan, jatkuuko maalaus aiotun laisena, vai maalataanko peräti uutta päälle. Kokeneet taiteilijat onneksi tunnistavat tämän vaiheen eivätkä avaa ranteitaan ensimmäisestä vastoinkäymisestä.

Periaatteesta en sido itseäni myöskään mihinkään tyyliin. Nopea vilkaisu galleriaani kuitenkin kertoo sen, että klassinen realismi on enimmäkseen edustettuna. Tämä kuitenkin enemmän kuvallisen ilmaisun suhteen, kun taas aihepiirini lähestyvät paikoin jopa naivismia. Pari kevyesti abstraktin oloistakin työtä on joukossa. Arvostan ja ihailen suuresti myös impressionismia ja olen muutamassa työssä etsinyt sitä otetta. Jatkossa opettelen tätä näennäisen pelkistettyä tyylisuuntaa enemmänkin. Jossain mielessä impressionismi on vaikeampaa kuin hyvin detaljoitu realismi.

On kieltämättä totta, että realismi, nimenomaan klassinen, ei ole kovin kaupallisessa suosiossa nykyään. En nyt sanoisi, että sitä suoranaisesti väheksytään, mutta tiettyjä negatiivisia leimoja siihen usein liitetään (vanhanaikaisuus, nyhertäminen, mielikuvituksettomuus). Varsinkin töitä, jotka on maalattu tarkasti heijastamaan valokuvaa – olematta kuitenkaan fotorealistisia – saatetaan pitää vain kopiointina. Vastaavasti hyvin abstrakteja töitä saatetaan ylimielisesti kommentoida, että ”tuonhan olisin minäkin voinut roiskaista”.

Molemmat näkökulmat ovat todella rajoittuneita. Vielä pahempaa on se, jos näihin leimoihin aletaan liittää käsityksiä ”aidosta taiteesta” tai vastaavasta. Eikä varmasti voi pitää kovin raadollisena sitäkään, jos täysipäiväinen taiteilija valitsee tyylinsä ja / tai aiheensa pitkälti sen kaupallisen suosion mukaan. Taiteilijan leipä on muutenkin laiha. Sääli tämä on vain siinä tapauksessa, että tekijä kokee tekevänsä loputonta kompromissia.

Itsekin mieluiten myisin jokaisen maalauksen, jo pelkästään tilanpuutteen vuoksi. Koska kuitenkin maalaan sivutyönä tai peräti harrastuksena, olen vapaampi mielikuvitukseni oikuille. Onneksi maalausteni tilaajat ovat tähän mennessä toivoneet varsin realistista tyyliä. En ole kokenut vielä joutuvani kompromisseihin. Aivan täysin vapaa kaupallisista pohdinnoista en itsekään ole aloittaessani omaa aihetta, mutta hyvin usein huomaan etten osaa yhtään ennakoida sitä mikä myy.

Tämä on kuitenkin täysin ymmärrettävää. Suuri osa ihmisistä ei koskaan osta ensimmäistäkään aitoa maalausta, jos edes sisustustaulua valmisvalikoimista. Taulut ovat ensinnäkin verrattain kalliita tavalliselle taloudelle ja suurin osa ostajistakin miettii ennen kaikkea kotinsa väriharmonioita. Aitoa maalausta en ole itsekään koskaan hankkinut. Tätä ei taiteilijan kannata unohtaa.

Pidän omana periaatteenani totella mielikuvitustani, myi se tai ei. En myöskään halua kahlita itseäni vain tiettyjen teemojen kuvaajaksi, vaan koetan tietoisesti olla monipuolinen. Välillä kauhistuttaa aloittaa maalausta, kun oivallan siinä olevan paljon itselleni uusia elementtejä, joiden toistamisen tekniikoista en ole alkuunkaan varma. Vaatiikin tietoista ja jatkuvaa muistuttamista, etten ala toimia vain mukavuusalueiden ja "kivojen kokemusten" kentillä. Tai miettiä mikä olisi työekonomisesti kevyin "sapluuna", jolla olen aiemmin onnistunut peräti myymään.

Koetan haastaa itseni pelotta yrittämään ja oppimaan, enkä suostu pelkäämään virheitä tai epäonnistumisia. Jos sitten jonkun työn kohdalla nostan kädet pystyyn ja huomaan pian olevani pohjustamassa (gessoamassa) keskeneräistä työtä, tehdäkseni sen päälle ihan toisen maalauksen, ei kyseessä ole maailmanloppu. En vain osannut vielä tai en saanut siitä tarpeeksi "potkua", mutta ehkä myöhemmin onnistun.

Koska tämä kirjoitus on jo melko pitkä, päätin kirjoittaa ensimmäisen blogitekstini työtavoista. Jos olet miettinyt, mitä öljymaalaus vaatii valmistuakseen tai haluaisit itse kokeilla, lue ihmeessä juttu!